Missä taimenet piilottelee?

Vettä Suolijärvessä ainakin riittää, mutta missä ovat taimenet?

Tätä on moni kalamies minulle tänä kesänä päivitellyt. Eipä ole minulla siihen ollut vastausta.

Kuka tietäisi? Ottakaapa kantaa. Näiltä sivuilta löytyy palautepalsta ja sähköpostiakin voi lähettää.

Vettä on järvessä niin paljon, että kalatkin ovat hukkuneet, on joku vääräleuka jo irvaillut. Mutta eipä taida se olla syy taimenten piilotteluun.

Taimenasia on meille ajankohtainen monellakin tapaa ja siksi se vaatisi keskustelua.

Ensinnäkin saaliin vuoksi. Alamitat ovat karmean korkeita, mutta aina sitä on joku nykysääntöjenkin mukainen mittakala tullut. Mutta kun kukaan ei enää edes kalavaleena tarjoa semmoisia saaliiksi. Se huolestuttaa.

Toisekseen meillä on vuosikokouksessa tehty kannanotto, että taimenistutuksissa pitäisi siirtyä nelivuotiaista kolmevuotiaisiin istukkaisiin, jopa nuorempiin. Näistä asioista pitäisi saada kokemuksia tulevan varalle.

Lisäksi esitimme tulevalle velvoiteistutuskaudelle kirjolohen kokeilua. Nyt sitä mietitään ely-keskuksessa, ja lopullinen lausuntomme lähtee loppuvuodesta kunhan istutussuunnitelma valmistuu.

Meidän siis pitäisi tietää miten nykyinen taimenkanta voi ja kasvaa. Ei hyvältä näytä, siitä heikot saalistiedot ovat selvä merkki.

Eikö istukkaat selviä Suolijärvessä aikuisiksi? Minne ne joutuvat? Haukiarmeijako ne popsii? Joutuvatko ne jotenkin muuten hukkaan?

Vai eivätkö ne osaa enää syödä luonnonravintoa, kun sama sukukanta on tottunut kasvatusaltaissa siihen, että ruoka tulee ihmisen kädestä.

Tästä on epäilyjä, mutta ei näyttöä. Vuosikokouksen kannanotossa vaadimmekin tuleviin istutuksiin taimenen sukukannan muutosta, jotta tämä viimeksi mainittu ongelma poistuisi. Tai edes lieventyisi.

Taimenista kuullaan tänä syksynä siis vielä runsaasti lisää.

Liput liehuvat jo mukavasti

Vielä muutama sana vesiltä meidän valvojien veneestä katsottuna. Jokunen kerta on vesillä valvomassa oltu, yksin ja yhdessä ja vieläkin piipahdetaan. Mutta ruuhkaa siellä ei ole ollut. Varsinkin verkkojatat ovat vähentyneet ja se on erittäin huolestuttavaa.

Pyydysten merkintä on parantunut ja selvästi vakiintumassa sille tasolle jota voidaan pitää jo hyväksyttävänä. Tosin kyllä ne lippusalot saisivat vielä olla vähän pitempiä.

Muistetaan nämä kolme tärkeintä perusasiaa: pyydyksiin lippusalot, kalastajan yhteystiedot ja pyydysmerkit näkyviin mieluusti lippusalkoon eikä verkkoon.
Näillä pärjätään jo pitkälle. Mukavaa syksyä Suolijärvelle.

Kuvateksti: Kalastuksenvalvoja Markku Hyypiö tutkaili pyydyksen merkintää elokuun lopulla Koivuselällä.