Kuvateksti: Paavo Mursu (vas), Arto Kylmäniemi, Ilkka Kovalainen, Väinö Laine ja Raimo Särkelä lappavat nuottaa veneisiin.

Nuotta testattiin, saalis oli heikko

Lehtiniemen osakaskunta on talkoillut Suolijärven kalastusalueen omistaman nuotan kanssa viisi kertaa vuosien 2016 ja 2017 aikana. Ensin neulottiin reikiä kaksi kertaa. Kolmannella kerralla hitsattiin kelurautoja, kunnostettiin veneitä ja yritettiin saada moottorit toimimaan.

- Kaksitahti lähti kyllä käyntiin, mutta savua tuli vesireiästä. Vesi ei kierrä. Nelitahti ei lähde käyntiin lainkaan, summasi Markku Hyypiö talkoomiesten havainnot.

Molemmissa moottoreissa on isompi remontti edessä. Päätös koneiden kohtalosta jää kalastusalueelle.

- Eipä niistä taida olla enää vesille, moottoreiden sielunelämään perehtynyt Väinö Laine epäili.

Apajapaikka vanhasta muistista

Neljäs talkookerta oli nuotanvetopäivä sunnuntaina 23. syyskuuta. Vesille lähti kolme venettä ja seitsemän miestä. Veto tehtiin Väinö Laineen muistitiedon varassa vanhalla apajapaikalla Särkelän vesillä.

- Apajapaikalla oli syvimmillään 10 metriä vettä ja nostokohdassa 2-3 metriä.

Nuotanveto onnistui hyvin, mutta talkooväen kokemus oli, että nuotta ei sovellu roskalan pyyntiin.

- Veneet ovat nuottahommiin aivan liian pienet ja ahtaat, Raimo Särkelä huomautti.

Keluraudat ahtassa venessä tarttuivat jatkuvasti nuottaan eikä kunnollista työskentelytilaa nuottaa nostettaessa ollut lainkaan.

- Veneissä on kölissä vettä ja ne ovat erittäin raskaat liikutella, Arto Kylmäniemi sanoi kokeneen nuottamiehen kokemuksella.

Nuotan perä aiheutti suurta huolta talkooporukassa.

- Se on neulomisesta huolimatta huolestuttavan heikko. Nyt se kesti vedon kun saalis oli niin vaatimaton, arvioi Ilkka Kovalainen.

Paavo Mursu ehdotti jo nuottapäivänä, että roskalan pyynnissä pitää seuraavaksi harkita loukkuja ja rysiä.

- Nuotta on turhan suuri kapeissa lahdissa tapahtuvaan roskakalan pyyntiin, Mursu pohdiskeli.

Melkein 150 tuntia talkoita

Viidentenä talkoopäivänä nuotta siirrettiin suursäkkiin ja nostettiin traktorilla varastoon kuivamaan. Veneet vedettiin maalle.

Nuottapäivät olivat mukava kokemus koko porukalle. Juttu lensi ja huumori hersyi. Tapani Kemppaisen loihtimat makkarat ja nokipannukahvit maistuivat niin kutojille, hitsareille kuin meille muillekin touhussa mukana olleille.

Entä saalis? Apajapaikan pohjassa näkyi luotaimessa paljon tunnistamatonta kalaa, mutta nuotan perään niistä jäi lopulta vain parikymmentä. Saaliista suurin osa oli sormenmittaisia siianpoikasia.

Seitsemälle aktiivisimmalle miehelle talkootunteja kertyi yhteensä noin 140 tuntia.