TIEDOTE 17.7.2018
Laiturin päähän yhä 13 metriä!
Ylä-Suolijärven pinta ei ole suurista odotuksista huolimatta kesän aikana noussut. Heinäkuun helteissä pinnat ovat päinvastoin kääntyneet laskuun. Haihtuminen vie senttejä enemmän kuin vähäiset virtaamat tai sateet tuovat.
Ylä-Suolijärven mittari Luksuassa on tänään (17.7.) tasossa 244,10 ja se on sama lukema kuin 26. kesäkuuta. Yli kolmeen viikkoon ei ole siis tapahtunut yhtään mitään. Ja se näkyy rannoilla.
- Matalasta pinnasta on kesän aikana tullut todella paljon negatiivista palautetta. Ranta-asukkaat, mökkiläiset ja kalastajat ovat ymmärrettävästi erittäin turhautuneita kun tilanne ei ole parantunut, kertoo kalastuskunnan esimies Keimo Lehtiniemi.
Rantarakenteiden hyötykäyttö on monella täysin mahdotonta, kalastus kärsii ja karilleajot ovat tuottaneet vahinkoja ja moottoreiden rikkoontumisia.
Uusien sukupolvien noustava kapinaan
Tilanne on monien mielestä mennyt jo niin vaikeaksi, että jotakin pitäisi tehdä. Tämä on toistunut jo kaksi kertaa muutaman vuoden sisällä 2011 ja 2018. Mökkiläinen Vesa Ruokamo on huolestunut jo Suolijärven ekologisesta tilasta.
- Suolijärvet ovat henkitoreissaan. Veneen saaminen vesille ja järvellä liikkuminen on vaikeaa, kaivovesi on sameaa keväällä ja uiminen omassa rannassa on lähes mahdotonta, listaa Ruokamo tympääntyneenä haittoja.
Vesa Ruokamo toivoo, että nuorempi sukupolvi nousee vaatimaan oikeuksia yhdessä alueen kalastuskuntien, asukkaiden ja mökkiläisten kanssa. Ruokamon mielestä Jumiskon voimalaitosprojekti vietiin aikanaan läpi hämärissä olosuhteissa.
- Se on mahdollistanut Suolijärvien ryöstökäytön. Meidän uusien sukupolvien tulisi puuttua siihen ja pyrkiä vaikuttamaan säännöstelyn kohtuullistamiseen.
- Säännöstelyn alaraja on laitettu niin alas, että se ei voi olla vaikuttamaan järven ekologiaan katastrofaalisella tavalla, Ruokamo pelkää.
Alarajaa nostettava metrillä
Vesa Ruokamo myöntää kuten kaikki muutkin, että nyt on varmasti säiden puolesta poikkeusvuosi.
- Näitä tulee jatkossakin ja kärsijä on aina Suolijärvien järviluonto ja alueen ihmiset. Voimayhtiö pesee aina kätensä vastuusta ja sysää syyn kuivuuteen "yläkerran isännälle".
Ruokamo muistelee, että jo säännöstelyn alkuvaiheessa alueen kalastuskunnat vaativat alarajan asettamista metriä nykyistä korkeammalle esimerkiksi kalakantojen tuhoutumisen pelossa.
- Vesioikeus lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin päätyi ratkaisussaan voimayhtiön kannalle tukeutuen voimayhtiön taloudellisiin laskelmiin. Olihan voimayhtiö jo saanut väliaikaisilla luvilla toteuttaa säännöstelyä järviluonnon kestokyvyn äärirajoilla.
- Vesioikeus katsoi voimayhtiölle maksettavaksi määrättyjen kalanhoito- ym. korvauksien olevan riittävä hyvitys vahingoista alueen asukkaille.
Ruokamo muistuttaa miten oikeassa alueen asukkaat olivatkaan jo silloin liian voimakkaan säännöstelyn haitoista.
- Olen itse Ala-Suolijärven rannoilla Jumiskon kylässä kasvanut ja nähnyt järven ja Jumiskojokivarren kurjistumisen vuosi vuodelta, Vesa Ruokamo suree.